Portaikon remontti ja uusi metallikaide

Välillä tuntuu, että kaikki edistys kotona on todella hidasta, mutta sitten muistan, että kyllähän me olemme aika paljon kotia jo ehtineet rempata. Heti asuntonäytössä käydessäni totesin, että yläkertaan johtava portaikko täytyy rempata ensimmäisenä, jos tähän muutamme. Pinnat piti käydä läpi niin seinien kuin portaidenkin osalta ja vanha kaide oli myös uusittava.

Entinen portaikon kaide oli esteettisesti epäilyttävä, nykysuosituksia matalampi eikä kiinnityskään tuntunut kovin tukevalta. Vanha kaide oli puinen ja merkillisesti alhaalta valkoinen, mutta yläkerrasta musta. Arvasin, että uuden metallikaiteen tilaaminen voisi olla hankalaa, mutta en silti ajatellut, että uuden kaiteen saaminen olisi niin pitkn odotuksen takana.

Tässä näkyy myös tuo porras ilman mattoa

Aloitin kaiteen metsästämisen lähettämällä tarjouspyyntöjä googletuksen kautta löytämiini metallikaiteita valmistamiin yrityksiin. Lähetin neljä tarjouspyyntöä ja vain yksi yritys vastasi minulle ja kertoi, että tilausajat ovat noin kolme kuukautta. Aloin aavistaa, että tästä voisi tulla hankalampaa, kuin oli ajatellut.

Metallista valmistettuun kaiteeseen päädyttiin, sillä halusin mahdollisimman paljon alkuperäistä mukailevan kaiteen. Ainakin yhdellä naapureistamme on yhä alkuperäinen metallikaide kumisine käsijohteineen ja se on UPEA! En tiedä miten kukaan on koskaan voinut hävittää tuon alkuperäisen ja ostaa köppöisen puisen kaiteen tilalle. Toki voi olla, että alkuperäinen kaide on jotenkin vaurioitunut ja se on ollut pakko vaihtaa.

Löysin meille ainoana vastanneen yrityksen, Artiikin, sivuilta kaksi sopivaa vaihtoehtoa ja kävimme vielä heidän Tuusulan toimistollaan katsomassa kaiteita livenä. Olisin kovasti halunnut alkuperäisen kaltaisen kumijohteen kaiteen käsisijan päälle, mutta sitä ei voitu toteuttaa. Päädyimme siksi pyöreään kädensijaan, joka tuntui kodikkaammalta kuin littana olisi ollut ilman kumijohdetta.

Artiikin edustaja kävi kaksi kertaa mittaamassa portaikkomme ja tämän jälkeen metallikaide laitettiin tilaukseen. Aloitimme prosessin elokuussa ja tammikuussa uusi kaide saapui, joten odottaa todella joutui varoitetun verran. Itse asennus tapahtui kuitenkin Artiikin asentajien toimesta alle puolessa tunnissa, joten tämä osuus sujui nopeasti.

Metallikaide tuli mittauksineen ja asennuksineen maksamaan noin 2 500 €. En oikein osaa suhteuttaa, että onko se paljon vai vähän. Toki kyseessä on paljon rahaa, mutta saman verran saa helposti kulutettua paljon turhempiinkin asioihin. Kaide on todella iso osa kodin yleisilmettä ja näen sen joka hetki esimerkiksi sohvalla istuessani. Kaide on myös sijoitus, joka nostaa asunnon arvoa.

Tässä näkyy vanha tapetti, kaide ja portaiden päällä oleva kokolattiamatto

Kun muutimme, oli eteiseen johtava portaikko päällystetty vaalealla kokolattiamatolla. Matto oli ollut siinä varmasti ainakin kymmenen vuotta tai ainakin se siltä näytti. Portaikko oli myös tapetoitu kokonaan. Pääosin kyseessä oli yksivärinen vaalea tapetti, mutta ikkunaseinälle oli valittua tumma ja kuviollinen tapetti.

En juurikaan välitä tapeteista, sillä niitä on tullut nyhdettyä irti pieni pala kerrallaan ja pieniä kauhunväristyksiä aiheuttaa myös tilanne, jossa itse pitäisi tapetoida seinä onnistuneesti. Päätimme siis irroittaa kaikki yläkertaan johtavan portaikon tapetit ja maalata seinän valkoisella. Ikkunaseinää lukuun ottamatta tapetti irtosi helposti ja ainoan haasteen toi tilan korkeus. Valkoinen seinä raikasti todella paljon ja koko eteinen muuttui avarammaksi ja valoisammaksi. Myös valaisimet vaihdettiin valkoisiksi ja kauniimmin valaiseviksi.

Irroitimme kokolattiamaton ja tietysti toivoin, että alta olisi paljastunut kaunis lankkuportaikko. Näin ei valitettavasti käynyt, vaan portaat alta olivat kyllä puuta, mutta erittäin huonossa kunnossa olevia lautoja. Voi olla, että niistä olisi saanut nätit kunnostamalla, mutta 2018 syksyllä muuttaessamme meillä oli pieni lapsi ja toinen tulossa. Aika riittänyt asian hoitamiseen itse ja budjetti ei antanut myöten palkata ulkopuolista tekemään asiaa. Päädyimme silloin laittamaan portaikkoon uuden maton, mutta valitsimme tilalle harmaan ja ohuemman version. Mies asensi mattoa melko pitkään, sillä jokaiseen rappuun piti leikata ja liimata sopiva pala yksitellen. Luonnollisesti lähes jokainen rappu on hieman eri kokoinen ja paras aika tehdä hommia oli lapsen päiväunien aikana tai illalla hänen nukkumaan mentyään. Periksiantamaton asenne ja kärsivällisyys kannattivat, sillä lopputulos on erittäin hyvä!

Kaiteeseen olen erittäin tyytyväinen enkä enää onneksi edes muista millainen se oli kaksi vuotta sitten. Portaikko on nyt raikas, mutta onhan se todella valkoinen. Tällä hetkellä voisin jopa kuvitella, että maalaisimme ikkunaseinän jolloin kivalla värillä, mutta katsotaan eteneekö tämä koskaan ajatusta pidemmälle. Joitain tauluja tai valokuvakehyksiä seinille voisi ainakin laittaa. Nyt käytössä olemme huomanneet, että lapsiperheessä matto portaiden päällä, on varsin toimiva ratkaisu. Se ei ole yhtään liukas ja kenties vähän vaimentaa ääntä, kun lelu tipahtaa portaita alas.

Anne

Vaaleanpunainen seinä, lopputulos luonnonvalossa

Seinä on ollut vaaleanpunainen nyt viikon. Koko viikon on ollut työkiireitä ja niin harmaita päiviä, että seinän kuvaaminen on ollut haastavaa. Eilen oli ihana aurinkoinen päivä ja vihdoin ehdin itsekin fiilistellä seinää luonnonvalossa. Pidän lopputuloksesta hirmuisesti!

Seinästä kyllä tosiaan tuli pinkimpi ja tummempi, kuin alunperin suunnittelin. Atrium-matossa on täysin erilainen vaaleanpunaisen sävy, kuin mitä nyt seinässä, mutta eipä se oikeastaan haittaa.

Seinä näyttää todella paljon paremmalta kuin valkoisena, mutta kulmaus kaipaa silti tauluja sekä ainakin yhden uuden valaisimen ja jonkin pienen pöydän tai hyllykön.

Olen nyt päättänyt ostaa tuolin viereen mustan Innolux Pasila-lattiavalaisimen, jota jo aikaisemmin täällä pohdin. Se tuntuu jämäkältä ja mahdollisesti kestää lasten aiheuttamia kolhuja paremmin kuin sirommat lattiavalaisimet. Lattiavalaisin toivottavasti myös vähän häivyttää vaaleanpunaisen ja valkoisen maalin rajaa.

Löysin kyllä uuden ja aivan ihanan lattiavalaisimen Finnish Designshopista, mutta se on onneksi ehkä liian siro, sillä se myös maksaisi liikaa. Uusi valaisinihastus on Warm Nordic Fringe -lattiavalaisin vaaleanpunaisena <3 Niin kaunis! Tätä samaa valaisinta on tosin saatavilla seinä- ja pöytämalleina, jotka ehkä voisivat tulla kysymykseen. Siinä tapauksessa valaisin tulisi olla sijoitettuna niin, että lapset eivät siihen pääse käsiksi. Näen jo sieluni silmin lapset nykimässä noita pieniä naruja..

Kulmassa olevan tuolin ja seinän väliin suunnittelen pienen hyllyn tai vitriinin hankkimista. Seinän leveys on noin 90 cm, joka rajaa vaihtoehtoja melkoisesti. Vähän vaikea visualisoida, että minkä kokoinen ja näköinen kaluste nurkkaan parhaiten sopisi. Toria on selailtu jo tämä nurkka mielessä ahkerasti, mutta katsotaan, että milloin sopiva vaihtoehto löytyy. Vanhan vintagehyllyn lisäksi hieman pohdin metallista mustaa kalustetta, mutta mietiskelen tätä rauhassa vielä hetken. Tovin myös harkitsin nurkkaan vanhaa ja kapeaa kukkapöytää, mutta tämän vaihtoehdon jo mielessäni hylkäsin.

Meillä on nyt myös hieno uusi tv, jota en vielä oikein osaa käyttää. Seinä on onneksi kestänyt kiinnityksen, joten uutta senkkiä ei tarvitse ostaa. Uusi tv on Samsung Frame TV, mutta sen kehykset eivät ole vielä saapuneet, sillä ne olivat tilapäisesti loppu. En tiedä, että miltä tv tulee näyttämään kehyksien kanssa, sillä olimme miehen kanssa molemmat siinä uskossa, että kehykset ovat jo tv:ssä nyt. Valitsimme ne tylsimmät mustat kehykset, mutta muita värejä en osannut meille ajatella.

Anne

Meillä on nyt vaaleanpunainen seinä

Eilen koitti viimein päivä, jolloin olohuoneen maalattiin vaaleanpunainen seinä. Sävyn valinta tuotti tuskaa ja usko meinasi jo loppua, mutta päätin mennä intuitiolla ja luottaa tuuriin. Lopputulos on ihana, joskaan ei aivan se sävy, jota olin ennakolta ajatellut.

Tuskailin aiemmin värin valinnan kanssa, sillä paperisista värimalleista ei löytynyt sopivaa sävyä ja tietokoneen näytön väritoistoon ei ole luottamista. Sain vinkin, että maaleja myyvissä kaupoissa on nähtävillä väriviuhkoja, joissa on enemmän sävyjä. Pyysin nähdä viuhkoja ja sen jälkeen ongelmana olikin se, että sopivia sävyjä oli aivan liikaa! Vaikea tehdä päätös, kun on yli kymmenen sävyä, joista kaikki sopisivat tarkoitukseen. Muistinko myös mainita, että olen lievästi punavihersokea, eikä omiin silmiinkään siis ole liikaa luottamista.

Ei myöskään ole optimitilanne ostaa maalia Prismasta lasten hulinoidessa ympäri osastoa. Toisaalta tämä seikka nopeutti päätöstä, joka olisi muuten voinut viedä hyvin pitkään. Lopulta valitsin hieman arvalla yhden kivoista sävyistä, joiden välillä pohdin valintaa. En ollut myöskään yhtään miettinyt, että kuinka himmeän maalin haluan. Myyjän suosituksella valitsin himmeän House sisustusmaalin, joka taisi olla myös edullisin himmeä vaihtoehto. Sävyksi valikoitui Tikkurilan H336.

Kun sain maalipurkin sävytettynä käteeni huomasin, että nyt taisi tulla valittua hieman ajattelemaani pinkimpi ja lämpimämpi sävy. Siinä vaiheessa oli kuitenkin myöhäistä katua ja päätin, että katsotaan miltä maali näyttää seinällä.

Vatupassin avulla teimme maalarinteipillä rajauksen seinään. Päätimme jättää tv:n jälkeen noin 20 cm valkoista ennen kuin vaaleanpunainen seinä alkaa. Toiseen seinään jätimme ostamamme maalarinteipin levyisen välin. Myös valorajan kanssa menimme helpoimman kautta ja jätimme maalarinteipin levyisen rajan kattoon.

Huolellisen tv:n ja lattian suojaamisen jälkeen oli aika ryhtyä hommiin. Heti ensimmäisen telanvedon jälkeen huomasin edellisen päivän aavistuksien pitävän täysin paikkansa ja sävyn olevan todella pinkki, mutta ah niin ihana. Oli ihana maalata seinää niin kauniilla värillä ja tulin todella hyvälle mielelle. Nytkin alkaa heti hymyilyttää, kun katson meidän vaaleanpunaista seinää.

Seinä ensimmäisen maalikerroksen jälkeen

Toisen kerroksen maalaus meni hieman hankalaksi, sillä luonnonvalo oli jo vähissä. Seuraavalla kerralla maalatessa täytyy muistaa ajoittaa maalaus aamuun ja aamupäivään. Aika tasainen lopputulos kuitenkin on, joten hyvin selvisin.

Tänään on ollut niin harmaa päivä, että en saanut kunnollista kuvaa seinästä, mutta kuvaan sen kunnolla heti, kun vain mahdollista. Sävy on kyllä tosi kiva ja olen tyytyväinen myös alaan, jonka maalasin. Onnekseni myös mies pitää seinästä, mutta lapsia asia ei tuntunut kiinnostavan lainkaan.

Seinä näyttää heti mukavammalta, kun se ei ole vain valkoinen iso alue ilman mitään. Tauluja tai julisteita sekä valoa nurkkaus kuitenkin kaipaa lisää ja näiden valintojen pohtimiseen voikin kuluttaa seuraavaksi aikaa.

Litra maalia maksoi hieman alle 17 € eikä purkki edes kulunut kokonaan. Jos sävyyn sattuisi kyllästymään, sen vaihtaminen ei ole taloudellisesti tai ajallisesti kovin suuri uhraus. Juuri nyt tuntuu kyllä vaikealta ajatella, että mikään muu sävy olisi seinälle sopivampi <3

Anne