Ensiasunnon ostaminen herätti kiinnostuksen asuntomarkkinoihin

Oikotien ja Etuoven säännöllinen tarkkailu alkoi, kun omistusasunnon ostaminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 2012. Ensiasunnon ostaminen oli melko traumaattinen kokemus, joka alkoi lainaneuvotteluista, jatkui sopivan asunnon metsästyksen ajan ja päättyi kyseisen asunnon myyntiin. Ensimmäisen omistusasunnon aiheuttamista traumoista huolimatta asuntomarkkinoiden seuraaminen alkoi kiinnostaa. Median uutisointi asuntomarkkinoista, pankkien tarjoamista koroista jne. muuttui merkitykselliseksi, kun olin itse asuntovelallinen.

Asuntostalkkaukseen eli asuntoilmoitusten jatkuvaan selailuun jäin koukkuun heti ensiasunnon ostamisen yhteydessä. Olin kuukausia päivittänyt asuntosivustoja monta kertaa päivässä ja viritellyt erinäisiä hakuvahteja auttamaan etsinnöissä. Kun asunto oli löytynyt ja ostettu, tuntui, että elämässä on yhtäkkiä aivan liikaa ”vapaa-aikaa”. Hetken jos toisenkin sain kyllä käytettyä uuden kodin sisustuksen pohtimiseen ja käytännön järjestelyiden hoitamiseen, mutta jäljelle jäi asunto-obsessio, joka ei ole hellittänyt sittemmin.

Vuoden 2012 jälkeen ei ole mennyt pitkiä aikoja ilman, että olen hyvin tietoinen Helsingin asuntotarjonnasta. Ainoat ajat, jotka olen kokenut mielenterveyden kannalta hyväksi tauoksi asuntoselailulle, ovat hetket asunnon ostotarjouksen jättämisestä muutamaan kuukauteen muuton jälkeen. Olisi ihan hirveää törmätä ”parempaan” vaihtoehtoon pian uuteen asuntoon sitoutumisen jälkeen.

Me Naiset -verkkosivulta bongasin muutama viikko sitten artikkelin, jossa kerrottiin asuntoilmoitusten selailuun koukkuun jääneestä henkilöstä. Myös ystäväpiirissäni on muutama asuntostalkkeri eli tiedän etten ole ainoa ilmoituksia jatkuvasti selaileva.

Tällä hetkellä Suomessa on Etuovi.com sivuston mukaan myynnissä 51 949 eri kohdetta. Siinä on kyllä liikaa selailtavaa yhdelle ihmiselle.

Anne