Ensiasunnon ostaminen herätti kiinnostuksen asuntomarkkinoihin

Oikotien ja Etuoven säännöllinen tarkkailu alkoi, kun omistusasunnon ostaminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 2012. Ensiasunnon ostaminen oli melko traumaattinen kokemus, joka alkoi lainaneuvotteluista, jatkui sopivan asunnon metsästyksen ajan ja päättyi kyseisen asunnon myyntiin. Ensimmäisen omistusasunnon aiheuttamista traumoista huolimatta asuntomarkkinoiden seuraaminen alkoi kiinnostaa. Median uutisointi asuntomarkkinoista, pankkien tarjoamista koroista jne. muuttui merkitykselliseksi, kun olin itse asuntovelallinen.

Asuntostalkkaukseen eli asuntoilmoitusten jatkuvaan selailuun jäin koukkuun heti ensiasunnon ostamisen yhteydessä. Olin kuukausia päivittänyt asuntosivustoja monta kertaa päivässä ja viritellyt erinäisiä hakuvahteja auttamaan etsinnöissä. Kun asunto oli löytynyt ja ostettu, tuntui, että elämässä on yhtäkkiä aivan liikaa ”vapaa-aikaa”. Hetken jos toisenkin sain kyllä käytettyä uuden kodin sisustuksen pohtimiseen ja käytännön järjestelyiden hoitamiseen, mutta jäljelle jäi asunto-obsessio, joka ei ole hellittänyt sittemmin.

Vuoden 2012 jälkeen ei ole mennyt pitkiä aikoja ilman, että olen hyvin tietoinen Helsingin asuntotarjonnasta. Ainoat ajat, jotka olen kokenut mielenterveyden kannalta hyväksi tauoksi asuntoselailulle, ovat hetket asunnon ostotarjouksen jättämisestä muutamaan kuukauteen muuton jälkeen. Olisi ihan hirveää törmätä ”parempaan” vaihtoehtoon pian uuteen asuntoon sitoutumisen jälkeen.

Me Naiset -verkkosivulta bongasin muutama viikko sitten artikkelin, jossa kerrottiin asuntoilmoitusten selailuun koukkuun jääneestä henkilöstä. Myös ystäväpiirissäni on muutama asuntostalkkeri eli tiedän etten ole ainoa ilmoituksia jatkuvasti selaileva.

Tällä hetkellä Suomessa on Etuovi.com sivuston mukaan myynnissä 51 949 eri kohdetta. Siinä on kyllä liikaa selailtavaa yhdelle ihmiselle.

Anne

Harrastuksena asuntomarkkinoiden tiivis seuraaminen eli asuntostalkkaus

Seuraan Helsingin asuntomarkkinoita myyntikohteiden osalta Oikotien kautta tiiviisti. Asuntostalkkaus on termi, jonka olen huumorimielessä keksinyt kuvaamaan tätä harrastustani.

Etsin unelma-asuntoja myös silloin, kun kodin vaihtamiseen ei ole mitään tarvetta, edellytystä tai mahdollisuutta. Yleensä keskityn katselemaan budjetillisesti realistisia vaihtoehtoja, mutta välillä on myös ihana tutustua miljoonakohteisiin, joihin budjetti ilman lottovoittoa tuskin koskaan riittää.

On kiinnostavaa nähdä millaisissa asunnoissa muut ihmiset asuvat, mitä sisustusratkaisuja ja materiaalivalintoja he ovat tehneet, miten pohja on hyödynnetty jne. Huonekalujen ja sisustustyylin perusteella mietin usein millaisia ihmisia talossa mahtaa asua ja toisaalta koitan mielessäni sijoittaa oman perheeni kyseiseen asuntoon.

Eniten liikutusta minulle aiheuttavat kodit, joissa huomaan samojen huonekalujen olleen paikoillaan jo vuosikymmenet. Mummolafiiliksen lisäksi nuo asunnot tuovat yleensä seuraavalle asukkaalle runsaasti remontoitavaa, mutta ne ovat paljon persoonallisempia kuin uusi rakennuskanta.

Kiinnostukseni asuntomarkkinoihin liittyy myös vahvasti siihen, että haluan pysyä perillä hintojen kehityksestä ja asuntotarjonnan määrästä. Oman asuinalueen myyntikohteita seuraamalla saan hieman käsitystä siitä, kuinka hyvä tai huono sijoitus oman asunnon kanssa on tullut tehtyä.

Kuvat Oikotie

Asuntonäytöissä en yleensä uteliaisuuttani käy. Tuntuu tungettelevalta käydä tosten ihmisten kodeissa ilman mitään ostomotiivia. Olisi myös outoa sanoa kiinteistövälittäjälle tulleensa vain katselemaan tai alkaa keksiä jotain sepitettyä tarinaa. Omistajan itse myymää asuntoa olisi vielä kiusallisempi mennä katsomaan ilman todellista kiinnostusta asunnosta.

Kaiken kaikkiaan asuntostalkkaus tuo elämääni viihdettä ja sisustusinspiraatiota sekä yleissivistystä liittyen Helsingin eri asuinalueisiin, taloyhtiöremontteihin, asuinkustannuksiin ja moniin muihin asumiseen liittyviin seikkoihin. Olisinpa tiennyt ensiasuntoa ostaessani sen, mitä nyt.

Anne