Mistä on unelma-asunnot tehty?

Suurin osan myynti-ilmoitusten asunnoista ovat ”ihan kivoja”tai ”ei sinnepäinkään”. Joskus todella harvoin törmää myynnissä olevaan asuntoon, jonka tietää jäävän ikuisesti mieleen. En tarkoita, että muistaisi ilmoituksen perusteella koko asunnon yksityiskohtaisesti lopun elämäänsä, mutta asunnosta tulee tosi vahva tunne tai siinä on jotain ylitsepääsemättömän hienoa, joka saattaa jopa muuttaa ajatusta täydellisestä asunnosta tai uuden asunnon kriteereitä. Eilen näin myynnissä asunnon, joka sai aikaan vahvoja tunteita.

Täydellisen kodin yksityiskohdat ovat omalla kohdallani vuosien kuluessa jonkin verran toki muuttuneet, mutta täydellisiä elementtejä on jäänyt mieleen pitkän ajan takaa. Muistan esimerkiksi Etelä-Haagassa myynnissä olleen vanhan kerrostaloasunnon täydellisen vanhan kalanruotoparketin vuosien takaa. Muuta en oikeastaan asunnostä muista, mutta parkettiä jäi mieleen ja siitä lähtien vanha kalanruotoparketti on ollut mielessäni unelma-asuntoni lattiassa. Kalanruotoihin olen toki törmännyt tuon asunnon jälkeen useinkin, mutta muistan hyvin tuon ensisysäyksen.

Itä-Pakilassa oli keväällä myynnissä rivitalo, jossa oli aivan täydellinen atrium-pihan viereen avautuva olohuonetila. Atrium-pihat eivät ole kovin yleisiä ja on aika epätodennäköistä, että oikeasti koskaan päätyisin sellaisen omistamaan, mutta ovathan ne upeita. Tuossa kyseisessä asunnonssa viehätti erityisesti atrium-pihan ja olohuonetilan yhdistelmä eikä asunnossa ilman tätä yhdistelmää ollut oikeastaan mitään erityisen hienoa.

Avotakat ovat suhteellisen yleisiä ja sellainen tuntuu varsin realistiselta haaveelta. En muista, että koska avotakka piirtyi osaksi unelma-asuntoa, mutta useita vuosia se on jo pysytellyt listalla. Avotakkoja on paljon erilaisia, eikä minulla siitä ole kovin tarkkaa kriteerilistaa. Avotakat ovat melko epäkäytännöllisiä pienten lasten kanssa, joten ehkä ihan hyväkin, että sellaista ei vielä ole sattunut kohdallemme.

Eilen näin myynnissä asunnon, jonka uskon tietyiltä piirteiltä jäämään mieleeni ensimmäisessä kappaleessa kuvailemallani tavalla. Asunnossa on muutamia niin hienoja yksityiskohtia, että ne saattavat jopa hankaloittaa myöhemmin asunnon etsintää, sillä saatan pitää tätä asuntoa vertailukohtana. Asunto ei ole täydellinen ja vaatisi remonttia, mutta siinä on niin monta unelmaelementtiä, että remontilla asunnonsta saisi aivan upean. Toki myös hinta on yli 500 000 € ja tuleva linjasaneeraus nostaa kokonaiskustannukset noin 700 000 €, joka on nyt ja myös tulevaisuudessa liian kallis hinta kodista.

Mikä tässä asunnossa sitten on niin upeaa? Asunto on alkuperäisessä 70-luvun kunnossa ja vaatisi tosiaan remonttia, mutta alakerran sisääntulo ja portaikko ovat omaan silmääni aivan täydelliset!

Kaikki kuvat www.oikotie.fi, kohde 7961027

Tuossa ulko-ovessa, aulan ikkunan edessä olevassa puisessa tasossa ja lattian punaisessa tiilissä tiivistyvät täydellisen kauniisti se, mikä on omaan silmääni kauneinta 70-lukua. Tässä asunnossa on jotenkin julkisentilan tuntua, mutta se ei minua haittaisi lainkaan. Tuo portaikko ylös on aivan upea vaikka onkin hyvin massiivinen. Ah rakastan tätä tunnelmaa kertakaikkiaan!

Avotakka on kaunis ja yksinkertainen, mutta ei upein näkemäni. Jos muuten asuntoon riittäisivät rahkeet, niin kelpaisi toki tämä takka minulle aivan mainiosti.

Tässä asunnossa on 170 neliötä eli se on puolet suurempi kuin nykyinen. Yläkerran tilat näyttävät hyvältä vaikkakin remontoisin itse keittiön tuohon olohuoneen yhteyteen avokeittiöksi ja tekisin nykyisestä keittiöstä makuuhuoneen. Alakerran tilat näyttävät sisääntuloa huomioon ottamatta hieman sekavilta ja epäkäytännöllisiltä, mutta kenties pohjapiirros ja kuvat eivät tee oikeutta alakerralle. Kaikki märkätilat ja keittiö ovat tosian alkuperäisessä kunnossa ja muutenkin huoneissa näytti olevan seinät, lattiat jne. remonttia vailla. Jos tähän riittäisivät rahkeet niin ostaisin, remontoisin ja asuisin onnellisena elämäni loppuun asti. Ehkä.

Anne

Asuinalueen valinta ja vaihtaminen

Omaan asuinalueeseensa on luonnollista kiintyä. Vaikka en edes olisi kovin mieltynyt asuinalueeseeni, tuntuu uudelle alueelle muuttaessa raskaalta totutella uusiin rutiineihin, kulkureitteihin ja lähikauppoihin. Helsingin Sanomissa oli muutama viikko sitten artikkeli, jossa kerrottiin, että helsinkiläiset pysyvät mielellään tutuilla alueillaan ja muuttavat melko pienten alueiden sisällä. Ymmärrän tämän todella hyvin ja itsekin olen toiminut juuri edellä kuvatulla tavalla, jos se vain on ollut mahdollista. Asuinalueen vaihtaminen ei ole optimiratkaisu tulevaisuudessa, jos muutto joskus tulee ajankohtaiseksi.

Helsingin Sanomissa 17.10. julkaistussa, Veera Paanasen kirjoittamassa artikkelissa ”Asuinalueesta on tullut helsinkiläisen keskiluokan käyntikortti” käsitellään otsikon mukaisesti sitä, kuinka asuinalue voi luoda tiettyjä mielikuvia ihmisistä. Tämän lisäksi artikkelissa oli itseäni enemmän kiinnoistava laskuri, josta voi katsoa, miltä alueilta Helsingin sisällä muutetaan millekin alueelle. Yleisesti laskuri kertoi jo edellä todetun faktan, eli sen, että ihmiset muuttavat yleensä asuinalueensa lähistölle.

Eniten minua kiinnostivat nykyisen asuinalueen, eli Länsi-Pakilan tiedot. Alla olevan tilaston mukaan täältäkin on tosiaan muutetty lähialueille, kuten Paloheinään sekä Patolaan ja tänne on muutettu lähialueilta, kuten Maunulasta ja Itä-Pakilasta .

Me muutimme Länsi-Pakilaan Pohjois-Haagasta, kuten keskimäärin 17 ihmistä viimeisten kahden vuoden aikana. Jos muuttaisimme pois, olisivat Paloheinä ja Itä-Pakila hyvinkin mahdollisia asuinalueita.

Muutimme tosiaan tänne Pohjois-Haagasta ja Länsi-Pakila oli suhteellisen luonnollinen valinta, sillä olimme lenkkeilleet alueella paljon eikä etäisyyttä vanhaan kotiin ole kuin muutama kilometri. Toki Länsi-Pakilassa oli myös paljon muita hyviä puolia, kuten maine rauhallisena pientaloalueena, hyvät kulkuyhteydet, hintataso jne. Pohjois-Haagassa ei juuri ole rivitaloja ja ne muutamat myynnissä olleet olivat ehdottomasti liian kalliita meille. Tiesimme siis, että jos haluamme rivitaloon, täytyy muuttaa pois Pohjois-Haagasta.

Helsingin alueella erityisen ahdistavalta on itselleni tuntunut selvitellä eri alueiden julksien kulkuneuvojen reittejä ja pysäkkien sijainteja. Uuden asuinalueen valinta vie aikaa eikä asuinalueen vaihtaminen ainakaan helpotu sen jälkeen, kun se edellyttää lapsille uusia päiväkoteja tai kouluja.

Kun olimme muuttamassa pois Tapanilasta vuonna 2015, kävimme kävelyillä sekä asuntonäytöissä asuinalueille, jotka voisivat sopia budjettiimme, omaisivat hyvät kulkuyhteydet keskustaan sekä mielellään vielä olisivat potentiaalisesti kasvattamassa arvoaan tulevien vuosien aikana. Meillä oli aikaa tähän, sillä Tapanilan asunto oli myynnissä 6 kuukautta, ennen kuin sille löytyi ostaja. Jos muuttaisimme pois Länsi-Pakilasta, voisin ehdottomasti harkita Tapanilaa asuinalueeksi, eli tuttu ja turvallinen houkuttelee minua, vaikka aikaa muutosta onkin jo useampi vuosi kulunut.

Tapanilasta pois muuttoa suunnitellessa, meillä oli potentiaalisimpina vaihtoehtoina asuinalueeksi Lassila, Pohjois-Haaga tai Herttoniemi. Pohjois-Haagassa ja Herttoniemessä oli molemmissa tarjolla 1950-luvun asuntoja suhteellisen hyvään hintaan ja Lassilassa oli hyvät kulkuyhteydet sekä hieman edullisimmat neliöhinnat. Tuolloin meillä oli toiveena noin 60-70 neliön putkiremontoitu kolmio, joka ei vaatisi suurempia sisäremontteja ja josta olisi nopeahko pääsy keskustaan julkisilla.

Hesarin artikkelissa puhutaan myös paljon siitä, että tiettyjen asuinalueiden asukkaat voivat luoda asuinalueensa ansiosta tiettyä mielikuvaa itsestään muille. Esimerkkinä mainitaan Lauttasaari, joka antaisi ”resursseja” tai sosiaalista pääomaa” asukkailleen. Vaikea sanoa, pitääkö väite paikkansa, mutta kyllä minullakin on hyvin positiivinen kuva Lauttasaaresta, joten ei se ainakaan huonoa mielikuvaa anna asukkaistaan.

Kun muutimme Pohjois-Haagan kuulin, että ihmiset, jotka asuvat Etelä-Haagassa, muistavat aina ilmoittaa tuon etelä-sanan, mutta pohjois-haagalaiset kertovat asuvansa Haagassa. Ehkä itsekin tuli kerrottua asuvansa juuri ”Haagassa” tai luonnehdittua asuvansa ”aivan Etelä- ja Pohjois-Haagan rajalla” eli tähän kyllä minullakin taisi kytkeytyä pieni halu luoda tiettyä mielikuvaa. Asuimme kyllä todellakin aivan alueiden rajalla ja Huopalahti oli Pohjois-Haagan asemaa lähempänä, joten totta kuitenkin puhuin, enkä ikinä todellakaan mitenkään hävennyt Pohjois-Haagaa.

Asuinalueisiin liittyy paljon mielikuvia ja tunnesiteitä. Uusien asuntojen etsintä ja muutot ovat itsessään jo todella stressaavia prosesseja eikä asiaa yhtään helpota, jos uusi asunto pitää löytyä lyhyen matkan päästä nykyisestä kodista. Joistain kriteereistä pitää olla valmis joustamaan, mutta ehkä asuinalue on monille se, josta ei olla valmiita joustamaan.

Anne

Asuntostalkkaus viime aikoina

Asuntostalkkaus on ollut harmittavan pienessä osassa elämääni viime aikoina. Kiinnostavia kohteita ei juuri ole tullut myyntiin ja normaalia vähemmän olen myös ehtinyt seurata tarjontaa. Muutama itseäni kiinnostava kohde on kuitenkin tällä viikolla tullut myyntiin.  

Oulunkylässä on myynnissä aivan täyttä remonttia vaativa rivitalo. Harvemmin näkee viisi huonetta samassa kerroksessa ja potentiaalia tässä on hurjasti. Hinta vaikuttaa varsin kohtuulliselta, mutta toisaalta tässä asunnossa ei ole kovin paljon sellaista, jonka voisi remontoida myöhemmin eli lähes kaikki kannattaisi remontoida ennen asuntoon muuttamista.  

Tämän asunnon takana taitaa olla melkoisesti dramaa, sillä asunto on otettu vuonna 2019 taloyhtiön haltuun maksamattomien vastikkeiden vuoksi. Maksamattomia vastikkeita ja häätökuluja on kertynyt noin 20 000 €, jotka tulevat pyyntihinnan päälle. Myös käyttövesijohtojen uusinta ja viemäreiden sukitus on tiedossa, jotka toki tuovat lisää korjausrasitetta tulevaisuudessa. 

Tässä asunnossa pohja on mielestäni hyvin toimiva ja säilytystilaakin näyttää olevan hyvin. Pidän tuosta parketista ja isoista ikkunoista. Uuden keittiön myötä ehkä purkaisin tuon väliseinän, mutta toisaalta keittiö toimii kyllä noinkin. Kylpyhuoneen ja wc:n kunto on hurja eikä saunasta edes ole kuvaa, mutta voin kyllä kuvitella, että mitään ei sieltäkään voi säästää. 

Kuvat oikotie.fi

Piha on täysin villiintynyt ja aiheuttaa lähes huvitusta, luonto alkaa olla kyllä liian lähellä! Ulkoa talo näyttää hyvältä ja sijaintikin on ihan ok. Täytyy tarkkailla, että kuinka kauan asunto on myynnissä. Ensiesittely on sunnuntaina 25.10.  

Toinen tällä viikolla myyntiin tullut kiinostava kohde on budjetillisesti aivan liian kallis. Asunto on vuonna 2008 rakennettu rivitalo Pohjois-Haagan ja Etelä-Haagan rajalla. Asunto on kiinnostava siksi, että asuimme ennen aivan sen lähellä ja tuolloin ohi kulkiessani aina ajattelin, että asunto kyseisestä taloyhtiöstä olisi unelma-asuntoni.  

Tämä talo ja asunto itsessään ovat kyllä edelleen hienot, mutta jos nyt kävelisin talon ohi, en pitäisi sitä unelma-asuntona. Ennen valkoiset kivitalot olivat suosikkejani, mutta nyt olen alkanut fanittaa enemmän puisia taloja. En jotenkaan myöskään osaa kuvitella meidän huonekalujemme sopivan niin moderniin taloon, kuin tämän asunnon kaltaiset kohteet ovat.  

Kuvat oikotie.fi

Sisältä asunto on toki hieno ja siisti, mutta keittiö sekä märkätilojen kalusteet ja laatat ovat kyllä omaan makuuni aivan liian tylsät. Lasitiili portaikossa sekä saunaosastolla on myös täysi turn off ja tuovat takan kanssa liikaa ysärihenkeä. Toisaalta ymmärrän, että nämä valinnat (lasitiiliä lukuunottamatta..) ovat suurimman osan mielestä aivan hyvät.  

Asunnon sijainti on loistava ja pohja on kyllä hyvä. Isot ikkunat ovat kauniit ja asunto näyttää hyvin valoisalta. Tämä on 830 000 € pyyntihinnallaan todellakin aivan liian kallis meidän perheelle, mutta onhan koko myös 164 neliötä, joten neliöhintana oleva reilu 5000 € eli ole kohtuuton.  

Kyllä tämä asuntostalkkaus on kivaa hommaa ja samalla huomaa, kuinka omat toiveet ja haaveet asunnoista muuttuvat vuosien varrella. 

Anne