Yläkerran lasiset liukuovet mustilla metallikehyksillä

Muutama viikko sitten kirjoitin portaikon muutoksesta ja uudesta metallikaiteesta. Muita kodissa muuton jälkeen toteutettuja suurempia muutoksia ovat olleet alakerran kiinteän vaatesäilytyksen purkaminen, lasisten liukuovien ostaminen yläkertaan sekä kylpyhuoneen kalustuksen uusinta.

Kun muutimme, oli yksi yläkerran makuuhuoneista ilman ovia. Huoneen tunnelma oli hyvin aulamainen, sillä oviaukko oli normaalia leveämpi. Emme heti tehneet asialle mitään, sillä huoneessa ei nukkunut tuolloin kukaan eikä sillä oikein ollut käyttötarkoitusta päivisinkään. Nuoremman lapsen syntymän jälkeen aloimme kunnolla miettiä, että miten huoneeseen saisi oven? Pohdimme aluksi vain väliseinän rakentamista, mutta sitten aloimme pohtia myös liukuovia. Olin bongaillut sisustusohjelmissa, lehdissä ja blogeissa lasisia, mustakehyksisiä liukuovia. Ajattelin kuitenkin, että lapsiperheessä lasiset ratkaisut ovat liian uhkarohkeita ja pohdistelin valkoista liukuvea.

Jotenkin sitten kuitenkin aloimme miehen kanssa tulla siihen tulokseen, että lasinen ovi voisi kuitenkin olla meidän valinta ja päätimme unohtaa mielessä olevat uhkakuvat. Metallinen kehys sopisi täydellisesti myös poratikon kaiteeseen. Kaikissa ihailemissani refekuvissa lasiset seinät ovat yleensä vanhoissa upeissa kerrostaloissa, joissa huonekorkeus on yli kolme metriä. Meillä on tavallinen huonekorkeus eivätkä ovet edes tule kattoon asti, joten lopputulos on arkisempi kuin googlen kuvahaun suosituimmissa tuloksissa.

Lähdimme katsomaan ovia sillä ajatuksella, että kyselemme vielä myyjältä vähän lasiovien turvallisuusaspekteista ja sen perusteella päätämme otammeko lasisen vai perinteisemmän vaihtoehdon oveksi. Toki myös hinta kiinnosti.

Kävimme myymälässä ja myyjä vakuutti, että lasi ei hajoa kovin helposti emmekä ole ensimmäinen lapsiperhe, joka on päätynyt kyseiseen vaihtoehtoon. Olimme alunperin miettineet kirkasta lasia, mutta myymälässä näimme opaalisen version ja päädyimme siihen siltä istumalta. Opaali päästää hyvin valoa läpi, mutta tuo paljon enemmän yksityisyyttä, kuin kirkas lasi olisi tuonut.

Päädyimme ottamaan ovet samassa korkeudessa kuin oviaukko on, mutta lopputulos olisi ollut näyttävämpi korkeammilla ovilla. Opaaliin olen kyllä erittäin tyytyväinen ja ovet ovat olleet muutenkin olleet erittäin toimivat käytössä. Liukuovet liukuvat kevyesti ja lapset ovat toistaiseksi jättäneet suurimmat leluilla hakkaamiset väliin.

Ovet ostettiin Liukuovitukusta Konalassa ja ne maksoivat hieman vajaa 1000 €. Asennus oli muutaman satasen lisää, mutta kannatti kyllä ehdottomasti, sillä ammattilaisella meni aikaa vain hetki, kun itse olisimme mittailleet ja pähkäilleet asiaa ikuisuuden. Väliseinän rakentaminen olisi varmasti maksanut enemmän kuin tonnin ja umpinainen liukuovi olisi tehnyt tilan pimeähköksi. Valitsimme meille vain yhden kiskon kahden sijaan eli ovia ei saa yhtä aikaa sivuun. Tämä ominaisuutta en ole kaivannutkaan, joten hyvä niin.

Anne

Asuntostalkkaus viime aikoina

Asuntostalkkaus on ollut harmittavan pienessä osassa elämääni viime aikoina. Kiinnostavia kohteita ei juuri ole tullut myyntiin ja normaalia vähemmän olen myös ehtinyt seurata tarjontaa. Muutama itseäni kiinnostava kohde on kuitenkin tällä viikolla tullut myyntiin.  

Oulunkylässä on myynnissä aivan täyttä remonttia vaativa rivitalo. Harvemmin näkee viisi huonetta samassa kerroksessa ja potentiaalia tässä on hurjasti. Hinta vaikuttaa varsin kohtuulliselta, mutta toisaalta tässä asunnossa ei ole kovin paljon sellaista, jonka voisi remontoida myöhemmin eli lähes kaikki kannattaisi remontoida ennen asuntoon muuttamista.  

Tämän asunnon takana taitaa olla melkoisesti dramaa, sillä asunto on otettu vuonna 2019 taloyhtiön haltuun maksamattomien vastikkeiden vuoksi. Maksamattomia vastikkeita ja häätökuluja on kertynyt noin 20 000 €, jotka tulevat pyyntihinnan päälle. Myös käyttövesijohtojen uusinta ja viemäreiden sukitus on tiedossa, jotka toki tuovat lisää korjausrasitetta tulevaisuudessa. 

Tässä asunnossa pohja on mielestäni hyvin toimiva ja säilytystilaakin näyttää olevan hyvin. Pidän tuosta parketista ja isoista ikkunoista. Uuden keittiön myötä ehkä purkaisin tuon väliseinän, mutta toisaalta keittiö toimii kyllä noinkin. Kylpyhuoneen ja wc:n kunto on hurja eikä saunasta edes ole kuvaa, mutta voin kyllä kuvitella, että mitään ei sieltäkään voi säästää. 

Kuvat oikotie.fi

Piha on täysin villiintynyt ja aiheuttaa lähes huvitusta, luonto alkaa olla kyllä liian lähellä! Ulkoa talo näyttää hyvältä ja sijaintikin on ihan ok. Täytyy tarkkailla, että kuinka kauan asunto on myynnissä. Ensiesittely on sunnuntaina 25.10.  

Toinen tällä viikolla myyntiin tullut kiinostava kohde on budjetillisesti aivan liian kallis. Asunto on vuonna 2008 rakennettu rivitalo Pohjois-Haagan ja Etelä-Haagan rajalla. Asunto on kiinnostava siksi, että asuimme ennen aivan sen lähellä ja tuolloin ohi kulkiessani aina ajattelin, että asunto kyseisestä taloyhtiöstä olisi unelma-asuntoni.  

Tämä talo ja asunto itsessään ovat kyllä edelleen hienot, mutta jos nyt kävelisin talon ohi, en pitäisi sitä unelma-asuntona. Ennen valkoiset kivitalot olivat suosikkejani, mutta nyt olen alkanut fanittaa enemmän puisia taloja. En jotenkaan myöskään osaa kuvitella meidän huonekalujemme sopivan niin moderniin taloon, kuin tämän asunnon kaltaiset kohteet ovat.  

Kuvat oikotie.fi

Sisältä asunto on toki hieno ja siisti, mutta keittiö sekä märkätilojen kalusteet ja laatat ovat kyllä omaan makuuni aivan liian tylsät. Lasitiili portaikossa sekä saunaosastolla on myös täysi turn off ja tuovat takan kanssa liikaa ysärihenkeä. Toisaalta ymmärrän, että nämä valinnat (lasitiiliä lukuunottamatta..) ovat suurimman osan mielestä aivan hyvät.  

Asunnon sijainti on loistava ja pohja on kyllä hyvä. Isot ikkunat ovat kauniit ja asunto näyttää hyvin valoisalta. Tämä on 830 000 € pyyntihinnallaan todellakin aivan liian kallis meidän perheelle, mutta onhan koko myös 164 neliötä, joten neliöhintana oleva reilu 5000 € eli ole kohtuuton.  

Kyllä tämä asuntostalkkaus on kivaa hommaa ja samalla huomaa, kuinka omat toiveet ja haaveet asunnoista muuttuvat vuosien varrella. 

Anne

Portaikon remontti ja uusi metallikaide

Välillä tuntuu, että kaikki edistys kotona on todella hidasta, mutta sitten muistan, että kyllähän me olemme aika paljon kotia jo ehtineet rempata. Heti asuntonäytössä käydessäni totesin, että yläkertaan johtava portaikko täytyy rempata ensimmäisenä, jos tähän muutamme. Pinnat piti käydä läpi niin seinien kuin portaidenkin osalta ja vanha kaide oli myös uusittava.

Entinen portaikon kaide oli esteettisesti epäilyttävä, nykysuosituksia matalampi eikä kiinnityskään tuntunut kovin tukevalta. Vanha kaide oli puinen ja merkillisesti alhaalta valkoinen, mutta yläkerrasta musta. Arvasin, että uuden metallikaiteen tilaaminen voisi olla hankalaa, mutta en silti ajatellut, että uuden kaiteen saaminen olisi niin pitkn odotuksen takana.

Tässä näkyy myös tuo porras ilman mattoa

Aloitin kaiteen metsästämisen lähettämällä tarjouspyyntöjä googletuksen kautta löytämiini metallikaiteita valmistamiin yrityksiin. Lähetin neljä tarjouspyyntöä ja vain yksi yritys vastasi minulle ja kertoi, että tilausajat ovat noin kolme kuukautta. Aloin aavistaa, että tästä voisi tulla hankalampaa, kuin oli ajatellut.

Metallista valmistettuun kaiteeseen päädyttiin, sillä halusin mahdollisimman paljon alkuperäistä mukailevan kaiteen. Ainakin yhdellä naapureistamme on yhä alkuperäinen metallikaide kumisine käsijohteineen ja se on UPEA! En tiedä miten kukaan on koskaan voinut hävittää tuon alkuperäisen ja ostaa köppöisen puisen kaiteen tilalle. Toki voi olla, että alkuperäinen kaide on jotenkin vaurioitunut ja se on ollut pakko vaihtaa.

Löysin meille ainoana vastanneen yrityksen, Artiikin, sivuilta kaksi sopivaa vaihtoehtoa ja kävimme vielä heidän Tuusulan toimistollaan katsomassa kaiteita livenä. Olisin kovasti halunnut alkuperäisen kaltaisen kumijohteen kaiteen käsisijan päälle, mutta sitä ei voitu toteuttaa. Päädyimme siksi pyöreään kädensijaan, joka tuntui kodikkaammalta kuin littana olisi ollut ilman kumijohdetta.

Artiikin edustaja kävi kaksi kertaa mittaamassa portaikkomme ja tämän jälkeen metallikaide laitettiin tilaukseen. Aloitimme prosessin elokuussa ja tammikuussa uusi kaide saapui, joten odottaa todella joutui varoitetun verran. Itse asennus tapahtui kuitenkin Artiikin asentajien toimesta alle puolessa tunnissa, joten tämä osuus sujui nopeasti.

Metallikaide tuli mittauksineen ja asennuksineen maksamaan noin 2 500 €. En oikein osaa suhteuttaa, että onko se paljon vai vähän. Toki kyseessä on paljon rahaa, mutta saman verran saa helposti kulutettua paljon turhempiinkin asioihin. Kaide on todella iso osa kodin yleisilmettä ja näen sen joka hetki esimerkiksi sohvalla istuessani. Kaide on myös sijoitus, joka nostaa asunnon arvoa.

Tässä näkyy vanha tapetti, kaide ja portaiden päällä oleva kokolattiamatto

Kun muutimme, oli eteiseen johtava portaikko päällystetty vaalealla kokolattiamatolla. Matto oli ollut siinä varmasti ainakin kymmenen vuotta tai ainakin se siltä näytti. Portaikko oli myös tapetoitu kokonaan. Pääosin kyseessä oli yksivärinen vaalea tapetti, mutta ikkunaseinälle oli valittua tumma ja kuviollinen tapetti.

En juurikaan välitä tapeteista, sillä niitä on tullut nyhdettyä irti pieni pala kerrallaan ja pieniä kauhunväristyksiä aiheuttaa myös tilanne, jossa itse pitäisi tapetoida seinä onnistuneesti. Päätimme siis irroittaa kaikki yläkertaan johtavan portaikon tapetit ja maalata seinän valkoisella. Ikkunaseinää lukuun ottamatta tapetti irtosi helposti ja ainoan haasteen toi tilan korkeus. Valkoinen seinä raikasti todella paljon ja koko eteinen muuttui avarammaksi ja valoisammaksi. Myös valaisimet vaihdettiin valkoisiksi ja kauniimmin valaiseviksi.

Irroitimme kokolattiamaton ja tietysti toivoin, että alta olisi paljastunut kaunis lankkuportaikko. Näin ei valitettavasti käynyt, vaan portaat alta olivat kyllä puuta, mutta erittäin huonossa kunnossa olevia lautoja. Voi olla, että niistä olisi saanut nätit kunnostamalla, mutta 2018 syksyllä muuttaessamme meillä oli pieni lapsi ja toinen tulossa. Aika riittänyt asian hoitamiseen itse ja budjetti ei antanut myöten palkata ulkopuolista tekemään asiaa. Päädyimme silloin laittamaan portaikkoon uuden maton, mutta valitsimme tilalle harmaan ja ohuemman version. Mies asensi mattoa melko pitkään, sillä jokaiseen rappuun piti leikata ja liimata sopiva pala yksitellen. Luonnollisesti lähes jokainen rappu on hieman eri kokoinen ja paras aika tehdä hommia oli lapsen päiväunien aikana tai illalla hänen nukkumaan mentyään. Periksiantamaton asenne ja kärsivällisyys kannattivat, sillä lopputulos on erittäin hyvä!

Kaiteeseen olen erittäin tyytyväinen enkä enää onneksi edes muista millainen se oli kaksi vuotta sitten. Portaikko on nyt raikas, mutta onhan se todella valkoinen. Tällä hetkellä voisin jopa kuvitella, että maalaisimme ikkunaseinän jolloin kivalla värillä, mutta katsotaan eteneekö tämä koskaan ajatusta pidemmälle. Joitain tauluja tai valokuvakehyksiä seinille voisi ainakin laittaa. Nyt käytössä olemme huomanneet, että lapsiperheessä matto portaiden päällä, on varsin toimiva ratkaisu. Se ei ole yhtään liukas ja kenties vähän vaimentaa ääntä, kun lelu tipahtaa portaita alas.

Anne