Pirkka-pöytä, rakkain vintage-aarteeni

Rakastan kaikkia vanhoja huonekalujamme, mutta aarteeni on Pirkka-pöytä, koska sen löytäminen ei ollut helppoa, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Pöydän design tuo minulle iloa joka päivä enkä voi kuvitella vaihtavani sitä pois koskaan.

Pöydän puisella pinnalla näkyy käyttäjien eri vuosikymmenien aikana jättämiä jälkiä, mutta pinta on silti yhä kaunis ja kiiltävä. Ajan patina on tuonut merkkinsä jalkojen mustaan maalipintaan, mutta pieni rosoisuus korostaa pöydän historiaa. Pirkka-pöydän vuonna 1956 suunnittellut Ilmari Tapiovaara on kansainvälisesti palkittu ja yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista muotoilijoista ja sisustussuunnittelijoista.

Miksi Pirkka-pöytä?

Vuonna 2015 muutimme 1950-luvulla rakennettuun kerrostaloasuntoon, jossa vallitsi rakennusajan henki alkuperäisine vaatekaappeineen ja väliovineen. Tuntui heti luonnolliselta sisustaa koti yhdistellen olemassa olevia huonekalujamme sekä 1950- ja 60-luvun huonekaluja. Ruokapöytä oli prioriteettilistalla tärkeimpänä hankintana, sillä sen tuli sopia niin kokonsa kuin tyylinsä puolesta ikkunan eteen olohuoneeseen. Pirkka-pöytään olin törmännyt usein sisustuslehdissä, mutta vasta muutto sinetöi ostopäätöksen. Pöydässä ihastuin sen ajattomaan eleganssiin ja erityisesti sirot jalat tukipuineen ovat uniikki sekä viehättävä yksityiskohta.

Pirkka vanhassa kodissa

Artek.fi sivusto kertoo Ilmari Tapiovaaran suunnitelleen Pirkka-pöydän ”suomalaisten perinnehuonekalujen innoittamana modernilla otteella” sekä sen olevan ”muotokieleltään rento ja sopivan täydellisesti nykysisustuksiin”. Olen täysin samaa mieltä artek.fi sivuston kanssa; Pirkka tuo sisustukseen särmää ja on katseita keräävä sopien silti täydellisesti myös uudempien kalusteiden yhteyteen.

Mistä Pirkka-pöytä?

Kun päätös pöydän ostamisesta oli tehty, alkoi ankara metsästys. Toivoin kotiin ehdottomasti Laukaan Puun valmistamaa vanhaa pöytää, joten uustuotannossa oleva pöytä ei ollut vaihtoehto. Toinen etsintöjä hankaloittava seikka oli se, että tuolloiseen kotiimme sopi vain 150 cm pitkä pöytä, joita tuntui myös olevan tarjolla vähemmän kuin muita kokoja.

Muutaman kuukauden ja parin pettymyksen jälkeen sopiva pöytä tuli myyntiin Raumalla, jonne juhannuksena laina-autolla Helsingistä ajoin. Pöytä oli onneksi juuri siinä kunnossa kuin ilmoituksessa oli kuvailtu ja kotimatka alkoi uusi pöytä mukanani. Ostohetken jälkeen kiinnostus ja kysyntä Pirkka-sarjaa ja muita vintageklassikoita kohtaan on kasvanut, joten tällä hetkellä pöytä olisi varmasti vielä hankalampi löytää.

Meillä on ollut Pirkka nyt viisi vuotta ja se on muuttanut kanssamme jo toiseen asuntoon. On vaikea kuvitella, että koskaan luopuisimme pöydästä, sillä sen uhkuma historia ja kaunis muotoilu tuo iloa päivittäin. Keksin pöydälle varmasti toisen käyttötarkoituksen, jos se joskus tulevaisuudessa ei sovellu ruokapöydäksi kokonsa tai jonkin muun seikan vuoksi. Minulle Pirkka-pöytä edustaa suomalaista muotoilua kauneimmillaan.

Anne

Toivoa taiteelle – Pirkko Salminen-Kilpelä

Täällä blogissakin olen useamman kerran tuskaillut meidän tyhjiä seiniä. En haluaisi enää ostaa lisää julisteita, mutta taide on kallista ja on myös vaikea päättää, että mitä haluaisimme seinillä pitkällä tähtäimelläkin katsella. Lauantaina kuitenkin ostin muutamia teoksia, jotka on tehnyt Pirkko Salminen-Kilpelä.

Törmäsin instagramissa tarinaan Venla Anttilan taidelainaamosta lainaamasta taulusta. Venla sai kesällä viestin, jossa taiteilijan tytär kertoi, että lainatun taulun maalannut Pirkko Salminen-Kilpelä on menehtynyt ja kysyi, että haluaisiko Venla omakseen lainaamansa teoksen. Venla sai myös vierailla Pirkko Salminen-Kilpelän työhuoneella, jossa edesmenneen taiteilijan taidekokoelman laajuus paljastui. Kävi ilmi, että perheellä ei ole mahdollista säilyttää työhuoneen sisältämää valtavaa määrää erilaisia vedoksia, tauluja ja muuta taidetta. Venla halusi auttaa taidetta löytämään uusia koteja ja järjesti hyväntekeväisyystaidemyyjäiset Teatteri Toivon tiloissa lauantaina 26.9. Tapahtuman voitot lahjotetaan Suomen Taideyhdistykselle.

Venla laittoi omissa kanavissaan kuvia myyntiin tulevista teoksista ja päätin itsekin lähteä käymään Toivossa. Olin ajoissa paikalla ja pääsin hyvin sisään, mutta nopeasti jono muodostui takanani pitkäksi. Sisälle päästyäni huomasin, että teoksia oli valtavasti ja niitä oli hieman hankala selata, sillä ihmisiä oli paljon. Tarkoituksena ei myöskään ollut viettää sisällä koko päivää, jotta kaikki halukkaat pääsisivät sisään teatterin tiloihin.

Kaikki kehystämättömät teokset olivat hinnoiltaan noin 10 € luokkaa, joten hinnat olivat keskiverto julisteita halvemmat. Koska oli hieman ahdasta ja hankala selata valtavaa määrää teoksia, menin intuitiolla ja ostin kahdeksan erilaista teosta. Yksi valitsemani teos harmikseni jäi myyjäisiin, sillä olen todennäköisesti laskenut kasan käsistäni ja unohtanut alimmaisen vedoksen pöydälle.

Kaksi teosta ostin lastenhuoneisiin sijoitettavaksi ja loput löytävät mahdollisesti paikkansa muualta kodista. Ei haittaa vaikka kaikille ostoksilleni ei juuri nyt paikkaa löydykään, sillä joskus varmasti koittaa hetki, kun ne päätyvät seinälle. Kehykset löytyivät valmiina vain toiselle pojista ostettuun teokseen, mutta muille pitää ostaa kehykset.

Minulle, taidetta tuntemattomalle, on hankala tietää mitä ostaa, mistä ostaa ja mitä mikäkin voi maksaa. Olen käynyt muutaman kerran Kaapelitehtaalla järjestettävässä Teos myyntitapahtussa, mutta lähtenyt tyhjin käsin, sillä en ole osannut päättää tai budjetti ei ole riittänyt mieluisaan teokseen.

Kirppiksiä kierrellessä katson aina mitä tauluja on tarjolla, mutta mitään sopivaa ei ole sattunut kohdalle. Mitään huipputaiteilijan työtä pilkkahintaan en kuvittele löytäväni, enkä sellaista edes tunnistaisi, mutta olisin mielelläni ostanut tauluja second handinä, jos puhuttelevia teoksia olisi tulisi vastaan.

Luulen, että meidän kodin taidehankinnat menevät jatkossakin pääosin tuurin ja sattuman kautta, kuten second hand -huonekalujenkin kanssa on käynyt. Tuskin alan seuraamaan taidemarkkinoita tarkemmin, mutta eteen tulevia ja suhteellisen edullisia hankintoja toivottavasti saan tehtyä. Ennen syyskuuta en ollut koskaan kuullutkaan Pirkko Salminen-Kilpelästä, mutta sattuman kautta tämä taiteilija ja nämä hyväntekeväisyystaidemyyjäiset tulivat tietooni. Eilen ostamieni teoksien takana on tämä tarina ja toivon, että kun lapset joskus muuttavat pois kotoa, he ottavat omat taulunsa mukaan omiin koteihinsa.

Anne

Sisustamisen sietämätön hitaus

Kaltaiselleni kärsimättömälle luonteelle on todella kova koetus joutua odottamaan, kun olisin innostunut toteuttamaan jonkin projektin. Sisustamisen tiimoilta olen usein tilanteessa, jossa haluaisin päästä toteuttamaan jotain loistavaa ideaani, mutta en voi, koska jokin toinen asia pitää ensin tehdä.

Tällä hetkellä olisin enemmän kuin valmis aloittamaan maalaamaan olohuoneen seinää. Olemme nyt päätyneet maalaamaan sen vain osittain, mutta tarkkaa maalausalaa emme ole vielä päättäneet. Maalausprojektille omat haasteensa tuovat kaikkeen tekemiseen mielellään osallistuvat pienet lapsemme. Lasten on ehdottomasti oltava muualla hoidossa, kun seinän kaksi kerrosta maalataan.

Toinen maalausprojektin toteuttamista viivästyttävä syy, on uusi televisio. Meillä on ollut sama tv vajaa kymmenen vuotta ja nyt tuntuu, että voisi olla aika päivittää se uuteen. Vahvin ehdokas uudeksi televisioksi, olisi seinälle laitettava Samsung Frame TV. Haluaisin, että tv on seinällä ennen maalauksen aloittamista, jolloin pystyisi paremmin hahmottamaan mihin kohtaan vaaleanpunainen väri kannattaisi rajata.

Kuva Pinterest

Kävimme jo katsomassa televisioita ja päätimme ostaa kyseisen Frame TV:n, kunhan selvitämme ensin, että mistä se kannattaa ostaa. Kotona kuitenkin aloimme miettimään, että kestääköhän seinä varmasti TV:n painon? Kyseisellä seinällä on käsittääksemme akustiikkalevy, emmekä oikein tiedä seinän rakenteesta sen takana. Edellisillä asukkailla oli TV vastakkaisella seinällä, joten se seinä ainakin on kestänyt tv:n painon, mutta täytyy nyt vielä selvitellä erilaisia seinäkiinnitysvaihtoehtoja.

Uusi televisio voisi toki olla myös senkin päällä, jos se vain siihen mahtuisi. Nykyinen tv on 40″ ja uusi televisio tulee todennäköisesti olemaan 65″, joten se ei mitenkään turvallisesti voi mahtua nykyisen senkin päälle. Eli, jos tv ei ole seinällä, täytyy ostaa uusi senkki tv-tasoksi. En haluaisi luopua nykyisestä senkistä, eikä uuden löytäminen välttämättä ole helppoa ja se tulee varmasti myös kalliiksi. Voin kuvitella tähän vain vintage-senkin, mutta pitkiä moisia on varmasti hankalampi löytää, kuin lyhyitä. Muutenkin 50-60 -lukujen huonekalujen löytäminen on tuurista kiinni, sillä ne myydään nopeasti ja vaativat näin olleen erinäisten sivustojen tarkkailua.

Eli toisin sanoen, seinän maalaamisesta voi vain toistaiseksi haaveilla ja ensin täytyy selvittää, että saadaanko uusi tv seinälle vai ei. Jos seinäkiinnitys ei onnistu, täytyy alkaa tutkia muita tv-vaihtoehtoja ja samalla aloittaa ahkera senkin metsästys. Voihan sisustamisen sietämätön hitaus!

Anne